Auto News Onko kallis luksushunaja tai oliiviöljy varmasti aitoa? Väärennetty elintarvike on vaikea tunnistaa

Luontaistuote- ja ekokaupoissa myytävä manuka-hunaja on terveysintoilijoiden suosiossa ja yksi maailman kalleimmista hunajista.

Elintarvikkeisiin perehtynyt tietokirjailija Mari Koistinen sanoo, että manuka-hunajaa tuotetaan ainoastaan Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Manukapuun medestä valmistetulla hunajalla on ulkoisesti käytettynä antibakteerisia ominaisuuksia, joiden takia sitä käytetään esimerkiksi haavanhoitotuotteissa.

”Manuka-hunajan kilohinta on yli sadan euron luokkaa Suomessakin”, sanoo Koistinen, joka on kirjoittanut Hunaja – luonnon oma makeuttaja -nimisen tietokirjan (2015).

Manuka-hunaja on arvokas tuote, joten se kiinnostaa myös huijareita. Hunaja on maailmanlaajuisesti yksi väärennetyimmistä elintarvikkeista.

Eviran erikoistutkija Annikki Wellingin mukaan elintarvikeväärennökset koskevat usein kalliita elintarvikkeita, joita on helppo laimentaa tai vaihtaa toiseen.

”Esimerkiksi extra virgin -oliiviöljyn sekaan saatetaan panna huonompaa öljyä. Tällaisia väärennöksiä on vaikea tunnistaa.”

Oliiviöljyn lisäksi muita usein väärennettyjä elintarvikkeita ovat esimerkiksi kala, luomutuotteet, maitotuotteet, viljatuotteet, hunaja ja vaahterasiirappi, kahvi ja tee, mausteet, viini ja tietyt hedelmämehut. Tämä selviää vuonna 2013 EU-parlamentille laaditusta mietinnöstä.

Wellingin mukaan EU-tasolla selvitettiin vuonna 2015, ovatko vaalealihaiset kalat samoja kuin pakkauksissa. Prosessoimattomista kaloista kuusi prosenttia ja prosessoiduista viisi prosenttia oli jotain muuta, kuin pakkauksessa annettiin ymmärtää.

Suomi pärjäsi kyseisessä kalaselvityksessä varsin hyvin. 83:sta tutkitusta näytteestä vain yksi kala oli jotain muuta kuin oli ilmoitettu.

Wellingin mukaan elintarvikeväärennökset eivät tiettävästi ole aiheuttaneet vaaratilanteita suomalaisille kuluttajille. Kuluttajat saattavat kuitenkin maksaa kalliin hinnan kehnosta tuotteesta, vaikka luulevat ostavansa laadukasta tavaraa.

”Myös rehelliset toimijat joutuvat kärsimään, kun huijarit myyvät huonoa tavaraa.”

Pahimmillaan elintarvikeväärennökset kuitenkin aiheuttavat jopa hengenvaaran, kuten tapahtui esimerkiksi Kiinan maitoskandaalissa vuonna 2008.

Tuolloin kiinalaisiin maitotuotteisiin oli lisätty melamiinia, jotta maito näyttäisi testeissä proteiinipitoisemmalta kuin se todellisuudessa oli. Melamiini tappoi ainakin kuusi vauvaa ja sairastutti satoja tuhansia ihmisiä.

Wellingin mukaan iso elintarvikeväärennöksiä koskeva ongelma on, ettei niitä koskevaa lainsäädäntöä ole. Laki sanoo ainoastaan, että kuluttajaa ei saa johtaa harhaan, mutta sitä ei ole eritelty, millaisen tuomion mistäkin petoksesta saa.

”Tehokkaampi viranomaisyhteistyö voisi tuoda tapauksia enemmän esille. Jos vaikkapa jokin elintarvike paljastuu toisessa maassa väärennetyksi, ne voitaisiin paikantaa myös muissa maissa.”

Tavallisen kuluttajan on vaikea tunnistaa elintarvikeväärennös, sillä niiden osoittaminen vaatii usein laboratorio-olosuhteet. Wellingin mukaan pahimmilta huijauksilta voi välttyä maalaisjärkeä käyttämällä.

”Jos tuotteen hinta vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, on hälytyskellojen syytä soida.”

Mutta palataan vielä väärennettyyn hunajaan. Netissä kiertää vinkkejä siihen, miten hunajan aitouden voisi kotona varmistaa. Mitään keinoa esimerkiksi hunajan mahdollisten sokerilisäysten selvittämiseen kotioloissa ei kuitenkaan ole, muistuttaa Suomen Mehiläishoitajain liitto tiedotteessaan.

Mari Koistisen mukaan hunajaväärennökset koskevat usein alkuperää. Tällöin väärentäjä saattaa hämärtää esimerkiksi hunajan tuotantomaan.

”Kiinalaista hunajaa saatetaan myydä unkarilaisena.”

Koistinen laskee alkuperäväärennöksiin myös yritykset hämärtää hunajan tuotantokasvi. Tällöin esimerkiksi tavanomaisemmista kukista tehtyä hunajaa saatetaan yrittää myydä manuka-hunajana.

Yksi hunajan alkuperäväärennösten muoto on myös kertoa lajihunajan kasvialkuperä väärin. Lajihunajien mesi on pääsääntöisesti peräisin tietystä kasvista, esimerkiksi voikukasta tai lehmuksesta, mutta mehiläistarhaaja voi joskus arvioida kasvialkuperän väärin vahingossakin.

”Tarhaaja saattaa siis luulla tuottaneensa jotakin lajihunajaa, mutta analyyseissa paljastuu, että tuottaja on arvioinut hunajan mesialkuperän väärin.”

Alkuperäväärennösten lisäksi hunajabisnestä vaivaa jonkin verran myös aiemmin mainittu sokerilisäys. EU-tasolla sokerilisäyksiä löytyi noin kuudesta prosentista kaikesta tutkitusta hunajasta. Tällöin valmiiseen hunajaan on sekoitettu jotain sokeria kuten maissisiirappia. Yleensä siirappimaisia sokereita sekoitetaan juokseviin hunajiin, sanoo Koistinen.

Tarhaaja voi myös ruokkia mehiläisiä sokerilla, koska se on helpompaa ja halvempaa. Silloin mehiläiset tuottavat hunajan kaltaista ainetta, mutta koska sen alkuperä ei ole kokonaan mettä, se ei ole aitoa hunajaa. Suomalaisissa hunajissa sokeriväärennöksiä ei Koistisen mukaan ole havaittu.

Koistinen muistuttaa, että talviaikaan mehiläisiä ruokitaan sokerilla joka tapauksessa, koska kukkia ei ole. Jos talvi on pitkä, sokeriruokintaa saattaa joutua jatkamaan keväälläkin. Tästä voi joskus jäädä jälkiä alkukesästä kerättävään hunajaan.