Auto News Aivokuvasi ennustaa, jaetaanko tätä juttua somessa vai ei

Miksi yksi artikkeli leviää sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin, mutta toista liki samanlaista ei jaeta juuri lainkaan?

Ratkaistakseen tämän toimittajia, mainostajia ja somettajia askarruttavan arvoituksen tutkijat seurasivat koehenkilöiden aivoja magneettikuvauslaitteella samalla, kun he lukivat sanomalehden artikkeleita.

Koehenkilöiksi valittiin 80 nuorta aikuista. Pennsylvanian yliopiston tutkijat näyttivät heille otsikot ja tiivistelmät yhteensä 80:stä The New York Times -sanomalehden artikkelista.

Ne luettuaan koehenkilöiden piti kertoa arvionsa siitä, miten todennäköisesti he lukisivat juuri kyseisen artikkelin ja jakaisivat sen sosiaalisessa mediassa.

Jotta koehenkilöiden henkilökohtaiset mielenkiinnon kohteet eivät vääristäisi tulosta, kaikki tutkijoiden näyttämät artikkelit käsittelivät samaa aihepiiriä.

Aiheeksi he valitsivat terveysjutut, jotka käsittelivät ravitsemusta, liikuntaa ja terveitä elämäntapoja.

Tutkijat olettivat, että päätös lukea artikkeli aktivoisi aivoissa alueita, jotka osallistuvat omaan itseen liittyvään ajatteluun.

Vastaavasti tutkijat olettivat, että päätös jakaa artikkeli näkyisi aktiivisuutena aivojen alueilla, jotka ovat erikoistuneet toisten ihmisten ajatusten ja aikeiden arvailuun.

Tulos oli yllätys. Sekä luku- että jakamispäätös aktivoivat kumpiakin aivoalueita. Erityisen vahvaa neuronien tulitusta näissä aivojen osissa nähtiin, kun koehenkilöt pitivät artikkelia jakamisen arvoisena.

”Mietit sitten, mitä lukea tai mitä jakaa, molemmat ovat luonnostaan sosiaalisia [toimintoja], ja kun ajattelet sosiaalisesti, ajattelet usein itseäsi ja suhdettasi toisiin”, selostaa tiedotteessa tohtoriopiskelija Elisa Baek Pennsylvanian yliopiston Annebergin viestintäyksiköstä.

”Minäkäsitykseksi ja ymmärryksesi sosiaalisesta maailmasta nivoutuvat yhteen.”

Testatakseen havaintonsa yleispätevyyttä tutkijat vertasivat, miten hyvin koehenkilöiden vastaukset ja aivokuvat kävivät yksiin The New York Timesin artikkelien oikeasti saamaan somesuosioon.

Tutkimuksen 80 artikkelia oli jaettu sosiaalisessa mediassa yhteensä 117 611 kertaa.

Koehenkilöiden aivokuvat toden totta ennustivat kunkin artikkelin suosiota.

Näin siitä huolimatta, että koehenkilöiksi valitut 18–24-vuotiaat yhdysvaltalaiset edustavat vain kapeaa siivua The New York Timesin maailmanlaajuisesta yleisöstä.

”Jos voimme käyttää muutamia aivoja ennustamaan, mitä The New York Timesin laaja lukijajoukko tekee, se tarkoittaa, että asiat tapahtuvat samaan tapaan kaikkialla maapallolla”, selittää tohtoriopiskelija Christin Scholz.

”Se, että artikkelit kolahtavat samalla tavalla useissa aivoissa, vihjaa, että käyttäytymistä ohjaavat samanlaiset motivaattorit ja normit. Samanlaiset asiat ovat arvokkaita koko yhteiskunnassa.”

Aivokuvat vahvistavat sen, mitä viraaleista eli sosiaalisessa mediassa laajalle leviävistä sisällöistä jo vanhastaan tiedettiin.

”Ihmiset ovat kiinnostuneita lukemaa ja jakamaan sisältöä, joka kytkeytyy heidän omiin kokemuksiinsa tai ymmärrykseensä siitä, keitä he ovat tai haluavat olla”, selittää tiedotteessa Annebergin neurolaboratorion johtaja Emily Falk.

”He jakavat sisältöä, joka saattaa kohentaa heidän sosiaalisia suhteitaan, saada heidät vaikuttamaan fiksulta tai empaattiselta taikka näyttää heidät positiivisessa valossa.”

Aivokuvatutkimuksen julkaisee psykologian erikoislehti Psychological Science seuraavassa numerossaan. Aivotutkimusta oikeisiin somejakoihin vertailevan jatkotutkimuksen julkaisi yleistiedelehti Pnas.